Ohut ja tyylikäs pyörä, joka vie myös laiskat nopeasti määränpäähänsä.

Ajattelin, että haluaisin kokeilla kevyttä kaupunkipyöräilyä. Ja varmasti kaunis! Minua ei häirinnyt liian urheilulliset versiot, sillä tavoitteena ei ollut mennä hulluun treeniin valtatiellä neonvärisissä rintaliiveissä. Voi ei! Minulla oli erilainen tavoite – halusin tyylikkään ja tyylikkään kaksipyöräisen ystävän, jonka kanssa kulkea töihin ja tavata ystäviä, nauttia kaikista tavallisista reiteistäni.

Voiko se tapahtua aikaisemmin?

Pyörän omistajan elämä on melko toistuva sarja elämäntapamuutoksia. Aluksi ajat vain huvin vuoksi. Sitten totut kahlaamaan kaikkialla. Rakastut muuton tuomaan parempaan oloon, eikä vihreällä näkymälläkään ole paljon väliä. Ennemmin tai myöhemmin se hetki koittaa: mitä jos voisit tehdä kaiken vähän nopeammin? Se on totta – mitä enemmän tunteja pyöräilet viikossa, sitä enemmän liikunnan hyödyt alkavat vaikuttaa. Vaikka urheilu tai saavutukset eivät olisikaan tärkeitä.
Fixie-pyörällä ajaminen on täysin erilainen kokemus kuin cruiser-tyylisillä pyörillä. Se ei ole nojatuolissa löhöilyä, mutta ensin on totuttava matalampaan asentoon. Sitten se, että jopa hyvin kevyt kampi antaa sinulle hyvän sysäyksen. Kapearunkoisen fixien liikuttelu ja manöövrointi on onneksi helppoa myös niille, jotka eivät tunne oloaan liikenteessä kovin varmaksi.

Ohut ja yksinkertainen

Keveyden ja keveyden hinnalla on hintansa – pyörässä ei ole lisävarusteita. Pyörässä ei ole pölynsidontalaitteita, joten tämä pyörä on tarkoitettu niille, jotka ajavat mieluummin hyvällä säällä kuin puskevat hampaat irti liasta. Uskon, että useimmat virolaiset ovat tällaisia. Joka-ihminen-maailmassa -ratsastaja voi kuitenkin vapaasti ruuvata puuterilautoja.
Myöskään tukijalkaa tai tavaratelinettä ei ole. Niitä voisi toki lisätä, mutta silloin menettäisit tuon ihanan hoikan linjan! En todellakaan jaksa luopua siitä, vaan hankin mieluummin tyylikkään repun, jota voin kantaa töihin. Turvatyyny putoaa ohjaustangon päälle, joten älä vaivaudu. Pyörällä ajettaessa käy ilmi, että voit tulla toimeen löysästi ilman tukijalkaa – pyörä halutaan yleensä lukita turvallisella saranalukolla, ja se luo aina tukijalan. Ja onhan maailmassa vähän tolppia ja seiniä!
Valitsemassani pyörässä oli myös vain yksi vaihde. Miinusta joillekin, mutta suuri helpotus minulle. Työreitilläni on kaksi mäkeä, joissa on kunnon kaltevuus, ja kiipesin vaivattomasti molempiin fixie-pyörällä. Enkä minä ole mikään voimahahmo, vaan ihan tavallinen kaupunkilainen! Joten ainakin minun elämäntyylilläni pärjään ilman vaihteita.

Tehdään testi!

Minua kiinnostaa eniten se, kuinka paljon nopeampi Wonder Bike on kuin tavallinen cruiserini. Urheiluhenkinen ihminen tietysti sanoisi, että pyörä on juuri niin nopea kuin kuljettaja sitä työntää. Aivan oikein. Mutta en aio harrastaa urheilua. Päätän ajaa tavanomaista laiskaa, nautinnollista vauhtia ponnistelematta.
Minulle aamupyöräilyrituaali töihin lähtemiseksi on pyhä. Mukava osa päivää ajatusteni tyhjentämiseen, haluan nauttia siitä normaaliin tapaan. Pääsen yleensä töihin 33-35 minuutissa. Tähän sisältyy kolmikko pysähdyksiä tienristeyksissä. Niitä on matkallani yhteensä 21 – melkoinen kasa kaupunkitilaa!
Kiinnitän retrokypärän, jossa on fixie-malli, ja lähden liikkeelle. Teen kaiken aivan kuten tavallisesti. Katselen ympärilleni, haaveilen ja vilkutan useiden punavalojen takana. Kun saavut perille, puhelimesi ilmoittaa, että matka kesti 16 minuuttia. Ehkä tasan puolet vähemmän! Aika hyvä.

Maksa missä haluat

Nyt löydän seuraavan luvun – tämän kapean ja kevyen laitteiston liikuttelu on helppoa. Kaikissa nykyaikaisissa toimistoissa on nykyään polkupyöräpysäköinti. Meidän mediatalossamme se on vartioidulla sisäpihalla. Mutta sinne pääseminen ei ole nyt kovin helppoa. Fixien parhaat luonteenpiirteet tulevat esiin silloin, kun sitä pitää kantaa – heitä se olkapäälle ja lähde. Hän on ehkä vajaat 10 kiloa, ja painaa yhtä vähän kuin ämpäri vettä.
Pihalle on pysäköity muita pyöriä melko tiiviiseen riviin, mutta minun pieni ajoneuvoni mahtuu niiden väliin. Minulla on myös ilo punnita pyörä, kun tapaan pari portaikkoa ja heitän sen autotallin seinää vasten – ei oikeastaan mitään vaivaa.

Vähemmän aikaa ja rahaa

Pyöräilyn iloihin kuuluu se ilmeinen tosiasia, että kiloja häviää rahan sijasta. Taksiseteleitä ei enää kerry, mikä on jo nyt merkittävä etu. Se vie myös huomattavasti vähemmän aikaa, varsinkin kun ajat kevyellä ja nopealla fixie-pyörällä. Ruuhka-aikaan on joskus jopa sääli katsoa pullonkauloissa ohi ajavia autoja, jotka pyöräilijä voi ohittaa tyylikkäästi. Noina hetkinä jopa minä olen valmis liikuttamaan pitkiä jalkojani hieman enemmän. Etkä koskaan saa pienintäkään pakokaasupilveä.

Kirjoittaja: Kristina Herodes