Kohtalokas tapaaminen vaaleansinisen unelman kanssa – Excelsior Vintage Cruiser – Excelsior Vintage Cruiser

Miehet valitsevat pyörän välineeksi perustein – ollakseen nopeita ja voimakkaita, voidakseen ajaa muiden ohi kuin sankari. Minä taas pidän kaksipyöräistä ajoneuvoa kumppanina, ja tunteet ratkaisevat. En selvästikään voinut vastustaa. Hän oli niin kaunis!

Rehellisesti sanottuna minun on aluksi todettava, etten oikeastaan osaa ajaa pyörällä. Sanotaan, että pyöräilyä ei unohda koskaan, kun sen kerran hallitsee. No, en ollut enää niin varma, koska en ollut kokeillut sitä pariin vuosikymmeneen. Minulla oli vähän kiire, mutta minulla ei ollut pyörää eikä minulla ollut mitään iloa.

Minä sain pyöräkammoni tavalliseen tapaan – jouduin onnettomuuteen. Olin tuolloin neljätoistavuotias ja pidin itseäni vielä kovana pyöräilijänä. Jälleen kerran olin menossa niin lujaa kuin silloiset huonot pyörät pystyivät työntämään minua, kun lensin jyrkästä mutkasta ulos. Kaikki tämä tapahtui suon reunalla, jäin jumiin puihin ja iho irtosi ranteistani hartioihin asti molemmista käsistä. Mutta olin jo hyvin onnekas! Huonommalla tuurilla olisin voinut hukkua mutaan pyörälläni. Tästä traumasta aiheutui jonkin verran kohtuutonta ahdistusta. En enää koskaan palannut satulaan. Valehtelin, että olin suuri kävelyn ystävä ja mihin minulla oli niin kiire…

Kohtalokas kokous pidettiin tänä keväänä. Lähdimme rakkaan kanssa iltakävelylle Kalamajan puistoon ja hän tuli vahingossa tielle. Siellä, puiston nurkassa, hän hurmasi minut Velomarketin vitriinissä. Vaaleansininen Excelsior vintage cruiser, jossa on kaunis virtaviivainen runko. En olisi ikinä uskonut, että pyörä voisi olla näin kaunis! Yhtä matala, tyylikäs ja tyylikäs kuin Harley Davidsonin naisellisempi ja kevyempi pyörän muotoinen tyttöystävä – aivan vastustamaton! Yhtäkkiä kolmekymmentä vuotta elämästäni ilman pyörää oli pyyhkäisty pois. Ei haittaa, että olin tottunut välttelemään pyöräilyä, mutta halusin juuri tuon pyörän! Seikkailuurheilun harrastaja yritti tietysti ymmärtää, että ennen kaikkea pyörää on testattava ja kiinnitettävä huomiota teknisiin ominaisuuksiin. Hiilirunko, 29-tuumaiset renkaat ja niin edelleen. Värin ja ulkonäön perusteella ei siis voi lähteä liikkeelle! ”Kyllä, tietenkin. Huomenna tulemme kokeilemaan”, sanoin ja nyökkäsin myöntävästi. Oli myöhäinen yö. Itse asiassa tiesin tietenkin, että väri ja ulkonäkö olivat minulle tärkeämpiä. Jos joku tekisi sarjakuvapiirroksen nimeltä ”Blondi pyöräkaupassa”, voisin olla sen pääosassa.

Heti seuraavana päivänä paistettujen munien jälkeen kävelimme Velomarketiin. Odottamaton ruuhka oli yön aikana kasvanut entisestään. Kuvittelin jo kaikkia hauskoja asioita, joita tekisin uuden ystäväni kanssa….. Koska meillä on tapana ostaa kaikki mahdollinen Kalamajan paikallisesta kaupasta, perusteluna oli se, että kaunis pyörä oli suoraan paikallisen perhekaupan ikkunassa. En ollut ajatellut tutkia kaikkia markkinoilla olevia vaihtoehtoja, miksi?

Kallim tuli mukaani ja antoi asiantuntevia neuvoja. Vain että… Minulla ei ollut paljon käyttöä hänen viisaudelleen tunteisiin perustuvassa päätöksenteossani. Mutta sinun on yritettävä, suostuin. Ehkä en pidä pyörästä? Järkyttääkö vai suututtaako se minua?

Valitsemani vaaleansininen unelma ylitti kaikki odotukset mukavuuden suhteen! Koska olen tehnyt muutaman edellisen rutistukseni kalliilla urheilupyörällä – mikä tarkoittaa pientä kovaa satulaa, korkeaa runkoa, nojaavaa asentoa ja sellaista nopeutta, että olin koko ajan hieman paniikissa, kontrasti oli silmiinpistävä. Ensinnäkin satula oli valkoinen ja pehmeä kuin nojatuoli. Nyt, kun olen viettänyt satulassa joinakin päivinä neljä tai useampia tunteja, tiedän, että tämä mukavuus ei ole petollista vaan pysyvää. Pyöräilyhousuja ei tarvita, sillä tämän kumppanin kanssa mikä tahansa asu on helppo toteuttaa.

Appi, vaaleanpunainen kilpailija! Minulla oli pyörät pyörimässä erästä hahmoa kohtaan, mutta mitä helvettiä, olen kuitenkin nainen. Se tarkoittaa, että minulla on ensimmäinen epäilyksen aste. Olin siis ymmälläni, sillä pyörärivissä oli toinenkin kaunotar, joka hämmensi minua – vaaleanpunainen! Valitettavasti se oli myös retromalli, jossa oli pehmeä satula, häpeilemättömän mukava. Onnenpotku oli, että liikkeessä työskennellyt nuori mies osasi kertoa minulle heti, mitkä argumentit sopisivat tapaukseeni. ”Tämä sininen on paljon tyylikkäämpi!” Mikä helpotus. Jälleen kerran olin varma päätöksestäni. Anteeksi, vaaleanpunainen neiti – olit hiuksenhienosti liian tavallinen.

Kultani tietenkin nauroi minulle. Hänen logiikkansa ei vastaa minun ajatteluani, mutta kukaan ei odota miesten ymmärtävän naisia. Ratsastus alkoi heti, kun ajoin kotiin uudella vintage-rantaristeilijälläni. Se on erityisen mukava ja inhimillinen tapa tehdä bisnestä – löydät ystäväsi, hyppäät kyytiin ja lähdet liikkeelle! Ja niinpä ajan nyt – joka päivä, ja paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Se ei ole uusi kaunis asia minun maailmassani, vaan täysin erilainen elämäntapa!

Täydellisen tietämättömyyden elämä alkoi ensimmäisestä päivästä lähtien. Uinti aamulla – viisi minuuttia heiluttelua ja sain itseni veteen. Niille teistä, jotka eivät ole ystäviäni – uin joka säällä ja kaikkina vuodenaikoina, teen sitä ympäri vuoden. Vain jos on todella tuulista tai laiskuutta, se jää väliin.

Tajusin pian, että Tallinnassa on lukemattomia teitä, jotka on rakennettu pyöräilijöitä ajatellen. Koko merenrantareitti, joka yhdistää Noblessnerin, Lennusadaman ja Kalarannan ja johtaa edelleen Reidin tielle, Piritaan ja Meriväljan muliin. Kauniit näkymät, auringonlaskut, jyrkät kalliot – istu alas ja vihellä ihastuneena.

Tallinnan laitamilla kulkee myös erittäin tunnelmallinen kevyen liikenteen väylien kehä. Olen asunut Tallinnassa 40 vuotta, ja vasta nyt, pyörän selässä, olen todella tutustunut kaupunkiin. Voit tietysti tehdä erilaisia valintoja – jos et tunne parempia bulevardeja, joudut joskus hyppimään jalankulkijoiden päällä toinen toisensa perään, mikä voi olla aika ärsyttävää. Mutta onneksi on aina olemassa paljon parempi tie, kiertotie sinne tai tänne. Ja kun olet pyörällä, jokaista metriä ei lasketa.

Pyörällä töihin kulkeminen teki toimistoon menemisestä yhtäkkiä houkuttelevampaa. Töihin lähteminen on terapeuttinen alku päivälle! Voit liikkua ulkoilmassa, tyhjentää pääsi ja uusia ajatuksia tulee aaltoina.

Yllättävän monet ihmiset ovat viime vuosina valinneet sukkulakuljetuksen. Vihreällä ajattelulla, joka vaikuttaa yhä enemmän valintoihin, mutta myös halulla pysyä henkisesti tasapainossa ja fyysisesti kunnossa on luultavasti merkitystä. Aika moni kollega tulee töihin pyörällä, ja meidän on katsottava, mihin kaikki hevoset mahtuvat, etteivät sarvet mene solmuun.

Tähän mennessä sininen tyttöystävä ei ole koskaan pettänyt sinua, hän on valmis lähtemään mukaasi minne ikinä menetkin. Etupyörän yläpuolella oleva runko tuntui aluksi vieraalta, mutta osoittautui hyödylliseksi ensimmäisenä päivänä. Loppujen lopuksi jokaisella naisella on laukku, jonka sisällä on joukko välttämättömiä tavaroita, joista omistajalla ei ole tarkkaa käsitystä. Mutta sitä ei lasketa. Se on välttämätöntä! Koska suurin osa henkilökohtaisen laukkugalleriani tavaroista ei mahdu reppuun, on erittäin kätevää laittaa ne etukehykseen. Ja tilaa on kaikelle muullekin! Laatikko keksejä ja limpsuja, kun olet ulkona lasten kanssa tai ystävien kanssa piknikillä ja kaikkea muuta, mitä mieleen tulee. Olen jo oppinut, miten ne kääritään niin, että mikään ei edes kolise matkalla. Pelkästään näiden elävien kokemusten vuoksi pyörän omistajaksi ryhtyminen on maksanut itsensä takaisin!

Yllätyin kuitenkin siitä, miten arvaamattomasti jalankulkijat voivat käyttäytyä, kun joskus jaan tien heidän kanssaan. Ihmiset, jotka ovat muuten sekaisin, pystyvät hyvin ketteriin manöövereihin – hups, suoraan ratin eteen! Kapeammissa paikoissa on turvallisempaa soittaa kelloa ennen ohitusta. Onneksi Chillaxissa on erittäin mieto ja hellävarainen retron näköinen kello, josta kukaan kävelijä ei saa ihottumaa tai nyrkkipistosta.

Käytännöllinen puoli ei ole koskaan ollut ykkösviulua maailmassani, mutta uteliaisuuttani selvitin silti, miten pyörän kanssa eläminen on vaikuttanut elämääni lukumäärällisesti. Ensimmäinen jyrkkä ero tuli viinin osalta. Älkää käsittäkö minua väärin, rakastan edelleen viiniä. Mutta pienestä pullosta, joka oli mukana aiemmissa tapaamisissa ystävien kanssa, on tullut pieni lasi. Muuten en pystyisi edes kävelemään kotiin pyörä kädessä. Ja usein minä vain ajan, ottamatta kulaustakaan.

Toinen mitattavissa oleva muutos koskee etäisyyksien hahmottamista. Kun ennen jotkut ystävät näyttivät asuvan kaukana, nyt koko Tallinna on juhlapaikka. Noin puolessa tunnissa olet laiskasti kurvailemassa kaikkialla. Olen tuhlannut tarpeeksi hermojani autossa ruuhka-aikaan, kun en pääse suoraan läpi kaikkein hämärimmistä risteyksistä. Pienessä kaupungissa polkupyörä on usein nopeampi liikennemuoto. Olen jo kartoittanut miellyttävimmät reitit sekä häpeämättömät oikopolut. Riippuen siitä, kuinka kiireinen olen tällä hetkellä, päätän sujuvasti satulassa istuessani. Ratsastustyylini on kaukana urheilullisesta, ajelin tyylikkäästi kauniissa mekossani niin, että edes seong ei mennyt sekaisin. Pysäköin hohtavan vaaleansinisen hevoseni jonnekin ja aloitan heti viestinnän.

Kolmas mitattavissa oleva ero oli taksisekkien osalta. Se on tien loppu – koko pyöräinvestointini vastaa kahden kuukauden taksimatkoja. Miksi ihmeessä en tehnyt tätä elämää muuttavaa päätöstä aikaisemmin?

Kirjoittaja: Kristina Herodes