Kevyt ja tyylikäs pyörä vie myös laiskan nopeasti perille.

Mietin – haluaisin kokeilla jotakin kevyttä kaupunkipyörää. Ja ehdottomasti kaunista! Liian urheilulliset versiot eivät houkutelleet minua, sillä tarkoitukseni ei ollut heilua neonväreissä hulluna tien päällä. Ei todellakaan! Minulla oli aivan toinen tavoite – halusin tyylikkään ja siroon kahden pyörän ystävän, jonka kanssa mennä töihin ja tavata ystäviä, mukavasti kulkea kaikki tavalliset reittini.

Meneekö nopeammin?

Pyörän omistajan elämässä tapahtuu melko usein toistuva elämäntapojen muutosketju. Alussa ajat vain huviksesi. Sitten totut saapumaan joka paikkaan polkien. Sitten rakastut parempaan olotilaan, jonka liikkuminen tuo, eikä vihreä maisema todellakaan ole vähäpätöinen asia. Ja ennemmin tai myöhemmin saapuu hetki: mutta entä jos tekisimme kaiken tämän vähän nopeammin? Totta se on – mitä enemmän tunteja viikossa kertyy pyörän selässä, sitä enemmän liikunnan hyöty tulee merkitykselliseksi. Vaikka urheilu tai saavutukset eivät olisikaan tärkeitä.

Fixie-pyörällä ajaminen on aivan erilainen tunne kuin risteilytyyppisillä pyörillä. Se ei ole sohvalla loikoilua, vaan ensinnäkin on totuttava matalampaan asentoon. Sitten on totuttava siihen, että jo hyvin kevyt polkeminen antaa kunnollisen vauhdin. Liikkua ja manööveröidä kapearenkaisella fixiellä onneksi on todella helppoa, jopa niille, jotka eivät tunne itseään liikenteessä liian varmaksi.

Edullinen ja yksinkertainen

Siro ja kevyt hinta on myös omansa – pyörässä ei roiku mitään ylimääräistä. Ei lokasuojia, joten tämä pyörä sopii niille, jotka ajavat hyvällä säällä eivätkä taistele hampaat irvessä mudassa. Uskon, että suurin osa virolaisista on tällaisia. Toisaalta kaikkisään pyöräilijä voi vapaasti asentaa lokasuojat.

Ei myöskään seisontatukea eikä tavaratelinettä. Totuus on, että nämä voisi asentaa lisävarusteena, mutta silloin kadotettaisiin tämä kaunis siro linja! Minä en todellakaan halua luopua siitä, mieluummin hankin tyylikkään selkärepun työmatkoille. Olkalaukku on helppo ripustaa ohjaustangon alle, joten sitä ei tarvitse säätää matkan aikana. Ajaessa selviää, että ilman seisontatukea pärjää helposti – yleensä haluat lukita pyörän turvallisella nivelraudalla, mikä luo aina tukipisteen. Ja onhan maailmassa sitten liian vähän paaluja ja seiniä!

Valitsemallani pyörällä oli myös vain yksi vaihde. Joillekin se voi olla miinus, mutta minulle suuri helpotus. Työmatkallani on kaksi kunnon mäkeä, joista molemmista poljin fixiellä vaivatta ylös. En ole mikään voimamies, tavallinen kaupunkipoika! Joten vaihteettomalla pärjää, ainakin minun elämäntyylini mukaan.

Teemme testin!

Minua kiinnostaa eniten, kuinka paljon erittäin kevyt pyöräni on nopeampi kuin tavallinen risteilijäni. Urheilullinen henkilö sanoisi tietysti, että pyörä on yhtä nopea kuin pyöräilijä polkee. Totta. Mutta minä en aio urheilla. Päätän ajaa tavallisessa, elämästä nauttivassa laiskassa tempossa ilman lisäponnisteluja.

Aamuisin pyöräilyrituaalini töihin pääsemiseksi on pyhä. Se on mukava osa päivästä, jolloin voin selventää ajatuksiani, haluan nauttia siitä tavallisella tavalla. Työpaikalle poljen yleensä 33-35 minuuttia. Tähän sisältyy joukko pysähdyksiä tienylityksissä. Niitä on yhteensä peräti 21 matkallani – kunnon sokkelo tämä kaupunkiympäristö!

Kiinnitän sopivan retrokypärän fixie-suunnitteluun ja lähden matkaan. Teen kaiken täsmälleen kuten tavallisesti. Katselen ympärilleni, unelmoin ja odotan useiden punaisten valojen takana. Saavuttuani perille puhelin näyttää, että aikaa meni 16 minuuttia. Eli juuri puolet vähemmän! Aika hyvä.

Kanna minne haluat

Nyt löydän seuraavan luvun – tämän kapean ja kevyen työkalun kanssa on todella helppo manööveroida. Jokaisessa modernissa toimistossa on tänään pyöräparkki. Meidän mediatalossamme se on turvallisella sisäpihalla vartijan valvonnassa. Mutta sinne pääseminen ei ole nyt liian vaikeaa. Fixien parhaat ominaisuudet tulevat ilmi silloin, kun sitä on kannettava – heität olalle ja menet. Se painaa tuskin 10 kiloa, yhtä paljon kuin vesiämpäri.

Sisäpihalla on muitakin pyöriä melko tiheässä rivissä, mutta minun siro ajovälineeni mahtuu sinne helposti väliin. Voin iloita pyörän keveydestä myös muutaman portaan noustessa ja sen heittämisessä seinälle autotallissa – ei mitään ponnistelua, totisesti.

Raha ja aikaa kuluu vähemmän

Pyöräilyn iloisiin puoliin kuuluu selvä fakta, että rahaa ei enää kulu ja kilot alkavat kadota. Taksikuitteja ei enää kerry, mikä on jo merkittävä etu. Ja aikaa kuluu vähemmän, erityisesti kevyellä ja nopealla fixiellä ajaessa. Ruuhka-aikoina on joskus jopa sääli katsoa niitä pulleita autoja, joita pyöräilijä voi ohittaa elegantilla keveydellä. Näinä nautinnollisina hetkinä olen jopa valmis liikuttamaan pitkiä jalkojani hieman nopeammin. Ja pienintäkään pakokaasupilveä ei koskaan seuraa.

Tekijä: Kristina Herodes