FIIDO M21 sähköpolkupyörä – vaikutelmia matkalta

Pienet Fiido-sähköpyörät ovat jo täällä Velomarketissa! Meidän oli tietysti pakko kokeilla sitä itse, ja yhteistyössä aktiivisen pyöräilijän Magnuksen kanssa laadimme blogikirjoituksen, jossa asiantuntija kertoo kokemuksistaan sähköpyörällä ajamisesta Viron luonnonolosuhteissa. Nauttikaa lukemisesta!

Kesällä olin suunnitellut pyöräileväni ystävien kanssa Võrtsjärven ympäri. Koska polveni oli kuitenkin hiljattain leikattu, en voinut kuormittaa polveani niin paljon. Lääkärin mukaan tarvitaan kuitenkin kevyempää päivittäistä liikuntaa. Niinpä päätin lopulta ostaa sähköpyörän, jossa on lisämoottori. Perusteellisen taustatutkimuksen ja arvostelujen lukemisen jälkeen päädyttiin vääntömomenttianturilla varustettuun FIIDO M21-sähköpyörään. Se on uudempi lisäys, jota kaikissa sähköpyörissä ei ole läheskään aina. Anturi tarkkailee, kuinka voimakkaasti kuljettaja painaa poljinta, ja säätää moottorin tehoa sen mukaan. Tavanomaisissa sähköpyörissä, joissa ei ole tätä tunnistinta, oletusasetus on täysi teho ja sähköavustin toimii vain yhdessä tilassa. Eri mallien testaaminen osoitti, että tämä anturi takaa tasaisen ajon ja auttaa lisäksi vähentämään akun kulumista ajon aikana.

Muita tärkeitä tekijöitä valintani kannalta oli se, että FIIDOLissa on myös takajousitus ja paksut renkaat(fatbike), joiden ansiosta sillä on erittäin mukava ajaa sorateillä (ja kaupungissa matalien reunakivien yli).

Mutta nyt ajokokemukseen!

Ensimmäinen koeajo oli Linnahallista Tabasalliin ja takaisin. Kokonaismatka 34 km. Sähkö teki ajamisesta myös erittäin nautinnollista – liikennevalojen takaa käynnistyminen auttaa pääsemään vauhtiin hetkessä, ja vaikka olisin voinut ajaa pidemmälle pelkällä sähkömoottorilla, tavoitteeni oli saada liikuntaa. Kun pääsin liikkeelle, ajoin eteenpäin kondomimoottorin avulla. Yllättävää oli se, miten sulava tämä sähköpyörä on – kaupunkiajossa käytin pääasiassa vain käynnistysavustinta, sillä se on yllättävän helppo ajaa.

Suurin ja miellyttävin etu tuli, kun ajoimme yhtä jyrkkää, sorapäällysteistä jalankulkijoiden nousua ennen Tabasalua. Huipulle päästyämme jouduimme pitämään 5 minuutin tauon, koska ajokumppanini tarvitsivat hengähtää 😉 Mutta minä ja FIIDO nautimme kiipeilystä todella 😉 Sama kuin asfalttia pitkin ajaminen!

Kun illalla palasin kotiin, olin ajanut 34 kilometriä, ja akussa oli jäljellä neljä viidestä tikusta. Koska Võrtsjärven vaellukselle oli suunniteltu 60-80 kilometriä päivässä, akku näytti kestävän hyvin.

Pyörään asennettiin myös laukut ja kunnollinen lukko ennen matkaa. Yksi 9 litran pussi satulan alla ja yksi 6 litran pussi ohjaustangossa. Se vaikutti aluksi hieman pieneltä, mutta jos et ota mukaan telttaa ja makuupussia, se on itse asiassa aivan riittävä. Koska pyörän runko on hieman erikoinen, lukon ja mukitelineen kiinnittäminen vaatii hieman kekseliäisyyttä, mutta erityisen kiinnittimen avulla kaikki oli mahdollista. Laitoin satulaan myös pehmustavan silikonisen satulasuojan, koska en pidä pyöräilyshortseista ollenkaan (pidän myös autossa pehmustetusta istuimesta, en taburetista ja säämiskäshortseista :D), mutta se on makuasia.

Toinen matka alkoi Võrtsjärven eteläosasta, jonne meidän oli palattava seuraavan päivän iltaan mennessä. Ajoimme pääasiassa sorateitä ja sivuteitä 13-20 kilometrin tuntinopeudella. Tässä sähköinen avustaja oli mukava tuki. Ensimmäisellä vaihteella sähkömoottori voi auttaa sinua jopa 15 km/h nopeuteen, joten kun ajat metsässä, käytät oikeastaan vain noin 20 % tehosta, ja sähkömoottori hoitaa loput. Sorateillä käytin toista vaihdetta, jonka avulla nopeus on jopa 20 km/h. Keskinopeus oli 17-21 km/h eli 20-30 prosenttia kuormasta, ja moottori hoiti loput. Meiltä loppui höyry, kun seurasimme toisiamme kovaa vauhtia noin 10 kilometriä suurella moottoritiellä. Ajoimme 26-27 km/h. Kolmannella vaihteella pääset 24 km/h:iin, ja silloin tämän pyörän haittapuoli paljastui. Paksut renkaat ja 27 kg:n pyörä + noin 5-7 kg:n matkatavarat + 87 kg:n konepellin moottori tekivät ajamisesta tällä nopeudella melko rasittavaa. Mutta kun teho alkoi hiipua, oli hyvä tietää, että moottorissa oli runsaasti varavoimaa 24 km/h nopeudessa 😉

Päivän loppuun mennessä olimme ajaneet 69 kilometriä ja meillä oli jäljellä 3 akkua viidestä. Koska halusin vielä kuormittaa polvea, ajoin myös pelkällä kondomimoottorilla, mutta uskon, että akku olisi kestänyt koko matkan, vaikka olisin käyttänyt vain sähkömoottoria.

Kolmas matka suuntautui Võrtsjärven pohjoispäästä takaisin eteläpäähän. Ajoimme jälleen osittain asfalttia ja soraa, ja myös joitakin metsän ylityksiä. Koska jäin edellisenä päivänä moottoritiellä jumiin suuremmilla nopeuksilla, tohtori Google antoi minulle ehdotuksen, miten rajoitin voidaan ottaa pois päältä. Muutamalla napin yhdistelmällä nopeus oli 39 km/h pelkällä sähköllä, joten ei ollut ongelma ajaa 30 km/h maantiellä 🙂

Ajoimme yhteensä 76 km, josta ~20 km puhtaasti luuvoimalla ja loput noin 20-30% kuormattuna. Voimia jäi myös riittävästi auttamaan jälkeenjääneen joukkoa – ehkä joku toinen ratsastaja tarttui olkapäähän ja raahautui FIIDO:ssaan ryhmän perässä.

Päivän päätteeksi meillä oli yksi akku viidestä, mutta akkua rasitti selvästi se, että yritimme saavuttaa maksiminopeuden ja auttaa jälkeenjääneitä.

Yhteenvetona: FIIDO M21 soveltuu kaikkiin maastoihin, voit ajaa sillä hiekalla ja ylämäissä samalla kuormituksella ja tuntumalla kuin sileällä asfaltilla, seisaaltaan ;).

Plussaa:

• akku tulee ulos rungosta, joten se on kätevä ladata,
• pitkä akun käyttöikä,
• tehokas moottori,
• pehmeä iskunvaimentimien ja paksujen renkaiden ansiosta,
• hyvä helppoon juoksuun,
• pienikokoinen – mahtuu sedanin tavaratilaan (sen tukena on oltava tyhjä vesikanisteri tms., muuten se istuu toisella puolella vaihdevivun ja toisella puolella sähkökaukosäätimen päällä),
• kaunis ulkonäkö,
• maksiminopeus jopa 40km/h muutamalla napin painalluksella.

Miinukset:

• vaikeaa – mutta kaikissa sähköpyörissä on tämä haitta,
• sivuttain taitettuna tukea on tuettava, jotta vaihteisto tai ohjauspyörä ei vaurioidu,
• kuten taittopyörissä, linssin korkeutta ei voi säätää,
• levysyöttölaite on melko lähellä maata, eli pellolla ajettaessa heinä vierii levysyöttölaitteen rullien välissä.

Luulen, että olen kirjoittanut ylös kaiken, mikä tuli mieleen. Hyvää matkaa kaikille muillekin sisäänrakennetun myötätuulen kera! 🙂

Kirjoittaja Magnus Kiis

Lisätietoja osoitteessa

Kaikki sähköpyörät – Velomarket tarjoaa sähköpyörät jokapäiväiseen työmatkaliikenteeseen ja hauskanpitoon.